Joitain tekstiotteita maalauksistani:
Teokseen (Nietzsche) Islannissa, vuodelta 1999, kirjoitin seuraavan runoelman:
Jos pyyntö sisältäisi ruoskaniskun
Alkavan syksyn viimeisen vihreän vimman
Hevoskastanjan kotelot
Ei olisi syytä jäädä tänne.
Olisi askel ja teräksinen tahtolippu
Olisi vaellus ja vakavuuden ilonhippu
Halki jähmettyneiden sienimetsien
Yli ensimmäisten pakkashuurujen
Ohi eleettöminä tuijottavien hiidenkirnujen
Ja SITTEN - yllä merien ja vuorien
Olisi valaan mieli ja Pohjolan kieli
Olisi uiva jättiläinen keinumassa
Olisi oman komediansa valtava massa
Kunnes.
Portilla Pohjolan Idean.
Edessä saagojen ja tarustojen
Edessä harmaan tuulen ja loputtoman odotuksen
Ottaisi olomuodon Toisen
Kreikkalaisen filosofiloisen.
Voi ihmetystä joutilaisuuden!
Voi hullua, takovaa sekavuutta kiusattujen!
Voi päämäärätöntä hapuilua sorrettujen!
Olisi kylmä totuus ja jäiset virrat
Olisi Vulcanus joka murskaisi loputkin sillat
Vaiti virta-allit ja muutkin siivekkäät!
Vaiti kaikki!
Tai suolataan päät,
varatkaa kulkurille nurkkapöytä.
Ei!
Katsoisitte kunnolla valtaani
Pensseleitäni - värejäni.
Antaisin toki mahdollisuuden
Antaisin rakastumisen
Todellisuuden uuden
Ja antaisin parhaan muistuman
Portaista kehityksen kuuden.
Ja sitten -
Antaisin ajan tarvittavan
Antaisin etäisyyden ja hiljaisuuden.
Outoa.
Ihmeellistä.
Rakentaa kreikkalainen lentovalas kotiaan
Pohjan perille ihan omiaan.
Ilman vasaraa tai ensimmäistä naulaakaan.
Katsokaa.
Firenzen tornit Pohjolassa.
Lipumassa. Kylmässä rauhassa,
Ja mies eurooppalainen
Sulautuu hiljaa maisemaan.
Niin. Ja ihan viittauksena on mainittava noihin "portaisiin kehityksen kuuden".
Nietzschen kirjassa "Epäjumalten hämärä" alaotsikolla "Miten tosi maailma viimein
muuttui taruksi" löytyy kuusioainen "erään erehdyksen historia". Kaikessa
pelkistyneisyydessään ja puhtaassa "tavallisuudessaan", karussa toteavuudessaan.
Josta tietysti voi olla montaa mieltä, mutta, joka silti tuntui joskus viettelevän
ja kutittelevan. Ja jonka lakoninen, hieman jäinen äänensävy, näyttää vieläkin
itseni yllättävän ja hiljentävän.
Tämä siis sille lukijalle, joka todella tahtoisi tekstin jostain kaivaa.
Muutoinhan jätämmekin tämän kirjoittamani runon omaan hämäräänsä laskeutumaan.