Tekstejä

Joitain tekstiotteita maalauksistani:


Teokseen (Nietzsche) Islannissa, vuodelta 1999, kirjoitin seuraavan runoelman:


           


                                          Jos pyyntö sisältäisi ruoskaniskun
                                          Alkavan syksyn viimeisen vihreän vimman
                                          Hevoskastanjan kotelot
                                          Ei olisi syytä jäädä tänne.
                                                     Olisi askel ja teräksinen tahtolippu
                                                     Olisi vaellus ja vakavuuden ilonhippu
                                          Halki jähmettyneiden sienimetsien
                                          Yli ensimmäisten pakkashuurujen
                                          Ohi eleettöminä tuijottavien hiidenkirnujen
                                          Ja SITTEN - yllä merien ja vuorien
                                                     Olisi valaan mieli ja Pohjolan kieli
                                                     Olisi uiva jättiläinen keinumassa
                                                     Olisi oman komediansa valtava massa
                                          Kunnes.
                                          Portilla Pohjolan Idean.
                                          Edessä saagojen ja tarustojen
                                          Edessä harmaan tuulen ja loputtoman odotuksen
                                                      Ottaisi olomuodon Toisen
                                                      Kreikkalaisen filosofiloisen.
                                          Voi ihmetystä joutilaisuuden!
                                          Voi hullua, takovaa sekavuutta kiusattujen!
                                          Voi päämäärätöntä hapuilua sorrettujen!
                                                      Olisi kylmä totuus ja jäiset virrat
                                                      Olisi Vulcanus joka murskaisi loputkin sillat
                                          Vaiti virta-allit ja muutkin siivekkäät!
                                          Vaiti kaikki!
                                          Tai suolataan päät,
                                          varatkaa kulkurille nurkkapöytä.
                                                      Ei!
                                          Katsoisitte kunnolla valtaani
                                          Pensseleitäni - värejäni.
                                                     Antaisin toki mahdollisuuden
                                                     Antaisin rakastumisen
                                                     Todellisuuden uuden
                                         Ja antaisin parhaan muistuman
                                                     Portaista kehityksen kuuden.


                                         Ja sitten  -
                                                     Antaisin ajan tarvittavan
                                                     Antaisin etäisyyden ja hiljaisuuden.


                                         Outoa.
                                         Ihmeellistä.
                                                     Rakentaa kreikkalainen lentovalas kotiaan
                                                     Pohjan perille ihan omiaan.
                                                     Ilman vasaraa tai ensimmäistä naulaakaan.
                                         Katsokaa.
                                         Firenzen tornit Pohjolassa.
                                         Lipumassa. Kylmässä rauhassa,
                                         Ja mies eurooppalainen
                                                     Sulautuu hiljaa maisemaan.








    Niin. Ja ihan viittauksena on mainittava noihin "portaisiin kehityksen kuuden".
    Nietzschen kirjassa "Epäjumalten hämärä" alaotsikolla "Miten tosi maailma viimein
    muuttui taruksi" löytyy kuusioainen "erään erehdyksen historia". Kaikessa
    pelkistyneisyydessään ja puhtaassa "tavallisuudessaan", karussa toteavuudessaan.
    Josta tietysti voi olla montaa mieltä, mutta, joka silti tuntui joskus viettelevän
    ja kutittelevan. Ja jonka lakoninen, hieman jäinen äänensävy, näyttää vieläkin
    itseni yllättävän ja hiljentävän.
    Tämä siis sille lukijalle, joka todella tahtoisi tekstin jostain kaivaa.
    Muutoinhan jätämmekin tämän kirjoittamani runon omaan hämäräänsä laskeutumaan.